Vaikka yhtyeen kokonaissoundi oli muuttunut radikaalisti jo edellisellä levyllä Lemmyn potkujen jälkeen, suurten miehistönvaihdosmyllerrysten (peräti kolme soittajaa sai poistua bändistä) myötä Hawkwind ohjautui uusille urille. Saman tien Dave Brockin kapteenius tuli sinetöidyksi hänen jäädessä ainoaksi alkuperäisjäseneksi.
Levy sai faneilta ja musiikkikriitikoilta lämpimän vastaanoton ja tämä nykyisin klassikon aseman saavuttanut albumi kohosi UK:n myyntilistoilla kolmanneksikymmenenneksi.
Sen lisäksi että Quark, Strangeness and Charm on ehdottomasti suosikkilevyjäni, se on myös hyvin keskeinen albumi Hawkwindiin upottautumisen ajoiltani. Kuten Doremi Fasol Latido -kirjoitukseni yhteydessä kerroin, tutustuin yhtyeeseen loppuvuodesta 2009. Omat ensiostokseni suoritin kuitenkin vasta 2010 puolella, jolloin tilasin könttänä Levykauppa äxästä tämän levyn (Hassan I Sabbahin YouTube-kuuntelujen perusteella), legendaariseksi kehutun Space Ritual -livealbumin ja Hawkwindin ensimmäisen levyn (koska se oli halpa).
Muistan sen tiistai(?)päivän maaliskuun loppupuolella kun tilaukseni saapui silloisen (aivan toisella puolella kaupunkia asuneen) tyttöystäväni luokse (ilmeisesti olimme suorittaneet kimppatilauksen). Samana pahaisena päivänä oli vielä ollut luistelua lukion liikuntatunnilla ja pyörätiet aivan karmeilla urilla. Hääviä ei siis pyöräily ollut etenkään luistinkassin kanssa. Hikisenä ja onnettomana muistan saapuneeni kotiin tuskaisen pyörälenkin jälkeen. Levyt (joista aloitin Quark, Strangeness and Charmilla) kuunneltuani olin hikinen ja onnellinen. Tai ehkä olin jo käynyt suihkussa ennen kuuntelu-urakkaa - sitä en muista.
Levyn materiaali on mitä mainiointa ja ainoastaan sitä erinomaisempaa on levyn soitanta ja tuotanto. Kaikenlaisia pieniä onnistuneita sovitus- ja tuottamisratkaisuja satelee yhtenä kuurona korviin kun kiekon kuljettaa kelkkaan soittimen. Levy on tyylillisesti ja tunnelmallisestikin varsin kaukana "klassisen" kauden albumeista ollen hieman keveämpää kamaa. Kuitenkin tai ehkäpä juuri tästä syystä se Hawkwindin katalogista niin on mieleeni.
Soitannasta jo mainitsinkin. Uusi tulokas, Adrian Shaw on mielstäni Hawkwindin historian paras basisti ja ainakin kiistatta melodisin. Hänen ja huippuiskussa olleen Simon Kingin rytmiryhmäpuoli toimii niin erinomaisen hyvin, että helppohan siinä on lopunkin yhtyeestä loistaa. Ja loistaakin.
Robert Calvert on myös sanoituksineen vauhdissa, ja vaikka hänen lausuvaan laulutyyliinsä tottuminen vei tovin, nykyisin sekin on mannaa kuuloelimilleni. Quark, Strangeness and Charm onkin Robert Calvertin paluun jälkeisen Hawkwindin kohokohta. Surullisesti tämäkin kokoonpano Hawkwindille tyypillisesti jäi varsin lyhytikäiseksi. Toisaalta sekin nostanee tämän albumin pisteitä mieleni mielikuvituspistepörssissä.
Instrumentaatio
- Dave Brock: kitara, syntetisaattori, äänitehosteet, laulu, "quark"
- Robert Calvert: laulu, lyömasoittimet, morsetus, "strangeness"
- Simon House: koskettimet, viulu, alasin, laulu, "charm"
- Adrian Shaw: basso, laulu, taputukset
- Simon King: rummut, lyömasoittimet, ei laulua
Kansitaide: Hipgnosis ja Geoff Halpin
Kappaleet
- Spirit of the Age Down (Calvert, Brock) - 7:20
- Damnation Alley (Calvert, Brock, House) - 9:06
- Fable of a Failed Race (Calvert, Brock) - 3:15
- Quark, Strangeness and Charm (Calvert, Brock) - 3:41
- Hassan I Sabbah (Calvert, Rudolph) - 5:21
- The Forge of Vulcan (House) - 3:05
- The Days of the Underground (Calvert, Brock) - 3:13
- The Iron Dream (King) - 1:53
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti