torstai 16. heinäkuuta 2015

Hawkwind - Doremi Fasol Latido

Doremi Fasol Latido -albumillaan avaruusalus Hawkwind suuntasi musiikillisesti raskaampaan suuntaan, jossa yhtye pysyi seuraavat kolme vuotta. Tämän 1972 tapahtuneen muutoksen takana ovat erityisesti yhtyeen uudet jäsenet: Dik Mikin ystävä Lemmy ja Lemmyn vanha bändikaveri Simon King.

Hawkwind oli tuohon aikaan suuressa nosteessa: takana oli UK:n top 20 -listalle yltänyt albumi X in Search of Space ja  singlelistalla  kolmannelle sijalle yltänyt Silver Machine -single.

Musiikillisista muutoksista huolimatta myös Doremi Fasol Latido oli menestys, ja nousikin UK:n listoilla neljänneksitoista.

Reilu yksitoistaminuuttinen avaruusrocktykitys Brainstorm väännättää heti ensi alkuun kokemattomalta kuuntelijalta paskat housuun. Lemmyn ja Simon Kingin ankara rytmipohja ei hellitä hetkeksikään ennen loppuhimmailua, vaikka Nik Turnerin narisevan psykedeelinen laulu saattaakin jäädä tauolle. Yli kymmenen minuuttia Hawkwindin aikaisempaa tuotantoa rajumpaa psykedeliailotulitusta voi kuluttaa toden totta kuuntelijan loppuun ennen edes toisen kappaleen alkua.

Tämä onkin Doremi Fasol Latidon vahvuus ja Akilleen kantapää. Etenkin kun Brock ja Dettmar yksissä tuumin suorittivat albumin tuottamisen päänsä ulkoavaruudessa. Albumi onkin miksattu kerrassaan nuhuiseksi äänimassaksi, mikä jälleen on katsontakannasta riippuen joko positiivinen tai hyvinkin harmillinen juttu.

Albumi sisältää melkein alusta loppuun (no okei, One Change ja The Watcher eivät taida kuulua joukkoon) silkkoja Hawkwind-klassikoita, mutta silti en pidä levyä kovin helposti lähestyttävänä. Itse muistankin hämmentyneeni suuresti levyn äänimaailmaa kun levyä kuuntelin ensimmäistä kertaa. Edelleenkin Doremi Fasol Latido on minulle raskas (vaikka myös rakas) kuuntelukokemus.

Omia suosikkejani levyllä ovat (ehkä yllätyksellisestikin) Dettmarin lyhyt välikevennys One Change, joka kerrassaan täydellisellä tavalla onnistuu luomaan kauniin hengähdystauon ennen toista suosikkiani, Lord of Lightia, joka onkin jälleen aikamoista tykitystä. Etenkin lopulla, kun lähes kaikki instrumentit on vedetty phaserin läpi.

Kuitenkin jälleen kerran on myönnettävä, että oikeastaan pidän kaikista levyn kappaleista. Jopa laahaava The Watcher, Lemmyn ensisävellys Hawkwindille löytää hyvin paikkansa albumin lopussa. Kappaleet virtaavatkin erinomaisesti (ja tässä Hawkwindilla nykyään olisi oppimista).

Doremi Fasol Latido on henkilökohtaisesti musiikkiharrastukseni kannalta aivan valtavan tärkeä, se kun toimi levyhyllyssäni ankkurina uusien ovien avaamiselle. Tätä ennen olin melkolailla musiikillisesti kapea ja yllättäytymishaluton. Levyn sain joululahjaksi kerrassaan hauskan yhteensattuman saattelemana silloiselta tyttöystävältäni 2009, olin nimittäin joulukuun alussa kiinnostunut Hawkwind-yhtyeestä, mutta hän ei tiennyt sitä vaan osti levyn jokseenkin sokkona. Maaliin ostos kyllä osui, vaikka shokeerasikin hieman - musiikki oli paljon tummempaa ja alkukantaisempaa kuin Porin kaupunginkirjastosta lainaamani The Xenon Codex ja Hall of the Mountain Grill.

Doremi Fasol Latido on sikäli erikoinen levy, että vaikka pidän paljon sen kappaleista ja jopa sen mystisestä miksauksesta, ongelmia aiheuttaa sen legendaarinen seuraaja. Usein tuleekin kuunneltua Space Ritual -livealbumia, kun tekee mieli kuulla tämän aikakauden Hawkwindia ja/tai Doremi Fasol Latidon kappaleita (melkein jokainen löytyy kyseiseltä maineensa ansainneelta livelevyltä).


Instrumentaatio

  • Dave Brock: sähkökitara, 12-kielinen kitara, akustinen kitara, laulu
  • Nik Turner: saksofoni, huilu, laulu
  • Lemmy: basso, akustinen kitara, laulu
  • Dik Mik: syntetisaattori
  • Del Dettmar: syntetisaattori
  • Simon King: rummut
 Kansitaide: Barney Bubbles

Kappaleet

  1. Brainstorm (Turner) - 11:32
  2. Space is Deep (Brock) - 6:20
  3. One Change (Dettmar) - 0:50
  4. Lord of Light (Brock) - 6:59
  5. Down Trough the Night (Brock) - 3:04
  6. Time We Left This World Today (Brock) - 8:43
  7. The Watcher (Kilmister) - 4:10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti