Flying Teapotilla pääsevät ääneen myöhemmin klassisimpaankin kokoonpanoon kuuluvat Gong-debytantit Steve Hillage ja Tim Blake, myös rumpali- ja basistiosastolla on tapahtunut muutoksia sitten Camembert Electriquen.
Gong-planeetan ajatus on esitelty jo Gongin ensimmäisellä Magick Brother, Mystic Sister -albumilla, tämä levytrilogian ensimmäinen osa on ensimmäinen albumi, joka keskittyy tyystin siihen ja sen lieveilmiöihin.
"Banana, nirvana, mañana", minä tiedän, tiedätkö sinä?
Mielestäni Flying Teapot on Gong-yhtyeen ensimmäinen täysin tasavahva albumi. Pienintäkään notkahdusta ei ole ja levy oikeastaan on nousukiidossa koko albumin ajan kiihdytyksen kulminoituessa levyn päättävään Witch's Song / I Am Your Pussy -kappaleeseen. Kyseinen biisi oli muuten juurikin se kappale, mikä Flying Teapotilta ensimmäisenä iski oikein kunnolla ostettuani levyn keväällä 2011.
Levyn päästyä vauhtiin Gongin tämän kokoonpanon kovimmat maestrot Steve Hillage, Tim Blake ja Didier Malherbe pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Erityisesti Zero the Hero and the Witch's Spell on Didier Malherben ilotulitusta ja ainoa kappale, jossa Steve Hillage pääsee kunnolla esiin. Tim Blakelta levyllä löytyy peräti soolokappale The Octave Doctors and the Crystal Machine, jossa Moonweed näyttää, miten syntetisaattori laulaa.
Vaikka Flying Teapotin rytmiryhmä ei olekaan se Gongin tunnetuin (eli Howlett + Moerlen), Francis Mozen ja Laurie Allanin yhteistyö vetää tuolle klassisimmalle vertoja. Levyn nimikkobiisi groovaa aivan hurjasti ja kauttaaltaan meno pysyy ihailtavan hyvin kaksikon osaavissa kourissa meiningin yltyessä toisinaan melko vinhaksi.
Varmasti eniten albumilla kuulijoita jakaa Flying Teapotin nimikkokappaleen alun kosminen tunnelmointi ja lopun ölinä & kolina ennen suurta finaalia. Minusta tämä kokeellisuus on huomattavasti miellyttävämmin toteutettu kuin vaikkapa King Crimsonin debyytin kolinat (joihin vertaaminen olisi minusta kuitenkin aika perusteltua), eikä näitä Gongin kokeellisuuksia oikeastaan tee mieli ohittaa niiden toimiessa paremmin levyn kokonaisuuden kannalta. Kokonaisuuden kannalta avainhetki albumilla on myös siirtymä kauniin saumallisesti viimeiseen kappaleeseen.
Lentävän teekannun kyydissä Gong jatkaa vielä uusia korkeuksia, mutta tämä trilogian aloitus on jo melkoisen lennokasta tavaraa. Sen klassikkostatusta himmentää ainoastaan seuraavien levyjen entistäkin suurempi ylitsetursuava erinomaisuus. Eikä sekään liiaksi asti ja erinomaisuutta löytyy tältäkin levyltä, eritoten Gilli Smythin noitanaurun muodossa!
Instrumentaatio
- Dingo Virgin (Daevid Allen): kitara, laulu
- Good Witch Yoni (Gilli Smyth): laulu, avaruuskuiskaukset
- Hi T Moonweed the Favourite (Tim Blake): syntetisaattori, laulu
- The Good Count Bloomdido Bad De Grass (Didier Malherbe): saksofoni, huilu
- Stevie Hillside (Steve Hillage): kitara
- The Submarine Captain (Christian Tritsch): kitara
- Fancis Bacon (Francis Moze) koskettimet, basso
- Lawrence the Alien (Laurie Allan): rummut
- Rachid Whoarewe the Treeclimber (Rachid Houari): lyömäsoittimet
Kappaleet
- Radio Gnome Invisible (Allen) - 5:32
- Flying Teapot (Allen, Moze) - 11:53
- The Pot Head Pixies (Allen) - 3:00
- The Octave Doctors and the Crystal Machine (Blake) - 1:51
- Zero the Hero and the Witch's Spell (Allen, Blake, Tritsch) - 9:36
- Witch's Song / I Am Your Pussy (Allen, Smyth) - 5:08
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti