Lindisfarne - Nicely Out of Tune

Nicely Out of Tune on brittiläisen folk rock -yhtye Lindisfarnen (yhtyeellä ei käsittääkseni tosin ole mitään erityistä sidettä Lindisfarne-saareen) esikoislevy.

Lindisfarne perustettiin jo vuonna 1968, ja muutaman nimenvaihdoksen jälkeen ja 1970 solmitun levysopimuksen johdosta Lindisfarne äänitti debyyttialbuminsa samaisena vuonna. Levy ei saavuttanut heti suurta suosiota, mutta laajensi yhtyeen kuuntelijakuntaa.

Vuonna 1972 yhtyeen levytettyä UK:n listasijoijen kärkeen kivunneen toisen albuminsa, myös Nicely Out of Tune nousi UK:n listoille parhaimmillaan sijalle 8.


Kevättalvena 2012 astelin jälleen Porissa luottokirpputorini alakertaan ja sumeilematta suuntasin askellukseni kohti pöytää, josta niin monta levyhyllyni antimista on peräisin. Tällä nimenomaisena kertana pöytä kumisi tyhjyyttään niistä levyistä, jotka olin suunnitellut löytäväni ja sitten ostavani. Skandaalista toivuttuani Nicely Out of Tunen miellyttävän näköinen kansi saavutti arvoisan huomioni. Kaiveltuani muistilokeroitani Lindisfarnekin kutkutteli kainalokarvojeni lisäksi myös aivojeni bändikeskusta: "tämä lienee se yhtye, joka Charisma -levy-yhtiöyhteyksiensä kiersi Van Der Graaf Generatorin ja Genesiksen kanssa", muistini kertoi minulle. Ostin levyn. Levy oli hintansa (viisi euroa) arvoinen.

Levy alkaa ylivertaisella Lady Eleanor -kappaleella ja on suuri sääli, ettei loppu levyn materiaalista yllä lähellekään tätä kummitusmaista tunnelmointia. Oikeastaan Nicely Out of Tunen kappaleet voisi jakaa helposti seuraaviin kategorioihin:

Erinomaiset: Lady Eleanor
Hyvät ja hyvähköt: Winter Song, Clear White Light (Pt. 2), Alan in the River With Flowers, The Things I Should Have Said
Heikohkot, tarpeettomahkot ja rallatukset: Road to Kingdom Come, Turn a Deaf Ear, We Can Swing Together (tässä tosin on erinomaisen hauska tarina), Down, Scarecrow Song
Ärsyttävät coverit: Jackhammer Blues

Ilman alimman kategorian kappaletta levy olisi huomattavasti mieluisampi levysoitinvieras, mutta ei kun ei. Nyt tällä viimeisimmällä kuuntelukerralla oikein sanoituksiin keskittyessäni huomaisn myös yllätyksekseni runsaan kristillisen sisällön. Erityisesti Road to Kingdom Comella, Winter Songilla ja Clear White Light (Pt. 2):lla oli hyvin kristillinen sanoma. Ei tämä tosin haittaa.

En itseäni identifioi ollenkaan folk- tai folk rock -miehenä, ja tämä Nicely Out of Tune onkin ainoita em. genrejen edustajia hyllyssäni. Kuitenkin oikein mukava asukki (erityisesti mukavan ja laajan lauluharmonioinnin takia), ja joskus ihan tervetullutkin vieras, mitä nyt kyräilen sitä jokseenkin pahalla silmällä Jackhammer Bluesin ahnehtiessa kahvipöydässä kahdennensadan viidennen santsisekunttipullansa. Lady Eleanoriin tutustuminen kuitenkin korvaa mielipahan, sen verran elegantti leidi-ihminen on kyseessä.

Instrumentaatio

• Rod Clements: basso, urut, piano, viulu, kitara, laulu
• Alan Hull: laulu, akustinen kitara, kaksitoistakielinen kitara, urut, piano, sähköpiano
• Ray Jackson: laulu, mandoliini, huuliharppu, huilu
• Simon Cowe: sähkökitara, akustinen kitara, kaksitoistakielinen kitara, mandoliini, banjo, laulu
• Ray Laidlaw: rummut

Kappaleet

1. Lady Eleanor (Hull) - 4:16
2. Road to Kingdom Come (Clements) - 4:15
3. Winter Song (Hull) - 5:13
4. Turn a Deaf Ear (Noakes) - 3:56
5. Clear White Light (Pt. 2) (Hull) - 4:03
6. We Can Swing Together (Hull) - 5:48
7. Alan in the River With Flowers (Hull) - 3:09
8. Down (Hull) - 3:11
9. The Things I Should Have Said (Clements) - 4:03
10. Jackhammer Blues (Guthrie) - 3:26
11. Scarecrow Song (Hull) - 3:21